Aktinium
89
Ac
Ryhmä
Ei saatavilla
Jakso
7
Lohko
f
Protonia
Elektronit
Neutronia
89
89
138
Yleiset ominaisuudet
Järjestysluku
89
Atomipaino
[227]
Massaluku
227
Luokka
Aktinoidit
Väri
Hopea
Radioaktiivisuus
Kyllä
Kreikan sanasta aktis, aktinos, säde tai valonsäde
Kiderakenne
Pintakeskinen kuutiollinen
Historia
Ranskalainen kemisti André-Louis Debierne löysi aktiniumin vuonna 1899.
Hän erotti sen becquereliittijäännöksistä, jotka Marie ja Pierre Curie olivat jättäneet radiumin uuttamisen jälkeen.
Friedrich Oskar Giesel löysi aktiniumin itsenäisesti vuonna 1902 lantaanin kaltaisena aineena.
Hän erotti sen becquereliittijäännöksistä, jotka Marie ja Pierre Curie olivat jättäneet radiumin uuttamisen jälkeen.
Friedrich Oskar Giesel löysi aktiniumin itsenäisesti vuonna 1902 lantaanin kaltaisena aineena.
Elektroneja elektronikuorilla
2, 8, 18, 32, 18, 9, 2
Orbitaalirakenne
[Rn] 6d1 7s2
Aktinium hehkuu pimeässä vaaleansinisellä valolla
Fyysiset ominaisuudet
Olomuoto
Kiinteä
Tiheys
10,07 g/cm3
Sulamispiste
1323,15 K | 1050 °C | 1922 °F
Kiehumispiste
3471,15 K | 3198 °C | 5788,4 °F
Sulamislämpö
14 kJ/mol
Höyrystymislämpö
400 kJ/mol
Ominaislämpökapasiteetti
0,12 J/g·K
Esiintyvyys maankuoressa
Ei saatavilla
Esiintyvyys maailmankaikkeudessa
Ei saatavilla
CAS-numero
7440-34-8
PubChem CID-numero
Ei saatavilla
Atomiominaisuudet
Atomisäde
-
Kovalenttisäde
215 pm
Elektronegatiivisuus
1,1 (Paulingin asteikko)
Ionisoitumispotentiaali
5,17 eV
Moolitilavuus
22,54 cm3/mol
Lämmönjohtavuus
0,12 W/cm·K
Hapetusluvut
3
Käyttö
Aktinium hehkuu pimeässä vaaleansinisellä valolla
Aktinium on erittäin radioaktiivista
Isotooppi
Vakaat isotoopit
-Epävakaat isotoopit
206Ac, 207Ac, 208Ac, 209Ac, 210Ac, 211Ac, 212Ac, 213Ac, 214Ac, 215Ac, 216Ac, 217Ac, 218Ac, 219Ac, 220Ac, 221Ac, 222Ac, 223Ac, 224Ac, 225Ac, 226Ac, 227Ac, 228Ac, 229Ac, 230Ac, 231Ac, 232Ac, 233Ac, 234Ac, 235Ac, 236Ac