Hafnium

72
Hf
Ryhmä
4
Jakso
6
Lohko
d
Protonia
Elektronit
Neutronia
72
72
106
Yleiset ominaisuudet
Järjestysluku
72
Atomipaino
178,49
Massaluku
178
Luokka
Siirtymäalkuaineet
Väri
Harmaa
Radioaktiivisuus
Ei
Sanasta Hafinia, Kööpenhaminan latinankielinen nimi
Kiderakenne
Yksinkertainen kuusikulmainen
Historia
Vuonna 1911 Georges Urbain väitti löytäneensä alkuaineen harvinaisten maametallien jäännöksistä, mikä myöhemmin osoittautui jo löydettyjen lantanidien seokseksi.

Dirk Coster ja George de Hevesy löysivät sen röntgenspektroskooppisella analyysillä norjalaisesta sirkonista vuonna 1922.

Anton Eduard van Arkel ja Jan Hendrik de Boer olivat ensimmäiset, jotka valmistivat metallista hafniumia johtamalla hafniumtetra-jodiidihöyryä kuumennetun wolframlangan yli vuonna 1924.
Elektroneja elektronikuorilla
2, 8, 18, 32, 10, 2
Orbitaalirakenne
[Xe] 4f14 5d2 6s2
Hf
Jauhemuodossaan hafnium on pyroforista ja voi syttyä itsestään ilmassa
Fyysiset ominaisuudet
Olomuoto
Kiinteä
Tiheys
13,31 g/cm3
Sulamispiste
2506,15 K | 2233 °C | 4051,4 °F
Kiehumispiste
4876,15 K | 4603 °C | 8317,4 °F
Sulamislämpö
25,5 kJ/mol
Höyrystymislämpö
630 kJ/mol
Ominaislämpökapasiteetti
0,144 J/g·K
Esiintyvyys maankuoressa
0,00033%
Esiintyvyys maailmankaikkeudessa
7×10-8%
Elektrolyyttinen
Kuvalähteet: Images-of-elements
Elektrolyyttinen hafnium
CAS-numero
7440-58-6
PubChem CID-numero
23986
Atomiominaisuudet
Atomisäde
159 pm
Kovalenttisäde
175 pm
Elektronegatiivisuus
1,3 (Paulingin asteikko)
Ionisoitumispotentiaali
6,8251 eV
Moolitilavuus
13,6 cm3/mol
Lämmönjohtavuus
0,23 W/cm·K
Hapetusluvut
2, 3, 4
Käyttö
Jauhemuodossaan hafnium on pyroforista ja voi syttyä itsestään ilmassa
Hafniumia pidetään myrkyttömänä
Isotooppi
Vakaat isotoopit
176Hf, 177Hf, 178Hf, 179Hf, 180Hf
Epävakaat isotoopit
153Hf, 154Hf, 155Hf, 156Hf, 157Hf, 158Hf, 159Hf, 160Hf, 161Hf, 162Hf, 163Hf, 164Hf, 165Hf, 166Hf, 167Hf, 168Hf, 169Hf, 170Hf, 171Hf, 172Hf, 173Hf, 174Hf, 175Hf, 181Hf, 182Hf, 183Hf, 184Hf, 185Hf, 186Hf, 187Hf, 188Hf